MYYTTINEN ELÄMÄMME – Johdanto 2. Kadonnut Lumous

KADONNUT LUMOUS 

Tapaan työssäni paljon ihmisiä, jotka ovat kadottaneet merkityksen elämältään, kivireki on aina vain kivireki. Kun symbolinen taso elämässä ohenee tai lähes katoaa, myös lumous katoaa. Erityisesti tämä liittyy arkeemme, joka luultavasti vaatisi symbolista tuunausta, taikapölyä ja mielikuvittelua. Muistan kun omat lapseni olivat pieniä niin jokaiseen päivään kuului joku symbolinen hetki. Tarhaan pukeutuminen saattoi olla kirjaimellisesti tiukkaa painia kunnes keksin, että kengät olivat taikasaappaat ja haalari avaruuspuku. Lumous astui eteiseen ja muutti hetkessä tunnelman. 

Pienen lapsen syöttäminen muuttuu leikiksi kun lusikasta tulee juna tai auto, joka suuntaa kulkunsa kohti avautuvaa suuta. Äänitehosteita unohtamatta! Symbolinen kutsutaan myös paikalle kun avataan satukirja yhdessä lapsen kanssa. “Olipa kerran” on yksi voimallisimpia avaimia myyttisen ja symbolisen äärelle. Miten muistaisimme kutsua lumouksen paikalle myös aikuisuudessa? Miten lupaat itsellesi, että päivittäin katsot maailmaa hetken lumottujen lasien lävitse?

Itselleni erilaiset rituaalit ovat olleet parhaita tapoja tuunata arjesta jotain enemmän kuin mitä konkreettisesti on tarjolla. Rituaali ei tarvitse paljon, se syntyy kun kutsuu Kolmannen paikalle. Oma aamurituaalini alkaa nauttimalla mukillinen lämmintä vettä nojatuolissani. Minä, vesi ja sitten vielä se Kolmas, joka vaihtelee aamun tunnelman mukaan. 

SYMBOLINEN, ARKI JA RITUAALIT

Helpoin tapa minulle kutsua Kolmas on sytyttää kynttilä. Nyt on pöytä katettu rituaalille ja sen jälkeen valitsen miten sen haluan toteuttaa. Usein teen yksinkertaisia kehon herättelyjä, esim. Qigong- harjoituksia, erilaisia kehon naputteluja ja taputteluja. Miten ihanaa kun sormet naputtelevat päänahan hereille samoin kuin yöllä jäykistyneet olkapään lihakset.

Jos ei ole kiire töihin tai muihin toimiin niin aamusivut ovat myös mahtava rituaali. Itse kirjoitan lähes joka aamu pari sivua huolettomalla otteella, siirrän paperille sen mitä mielessäni liikkuu. Aamusivuja kirjoittaessa ei siis harrasteta mitään kirjallisia kunnianhimoja. Jopa pilkut ja pisteet voi unohtaa, kynä saa piirtää paperille silkkaa tajunnanvirtaa. 

Symbolisen kutsuminen arkeen kohottaa sen kirjaimellisen yläpuolelle vaikka vain hetkeksi. Netti- ja some-aikana saatamme käyttää päivästä useita tunteja katsoen toisten ihmisten elämää. Näin on helppo unohtaa, että oma elämämme vaatii myös erityishuomiota. Eikä pelkästään sitä kirjaimellista huomiota, päivän askareiden tekemistä vaan myös erityisen lumouksen herättelyä. 

Liitätkö sinä lumouksen myös tavalliseen arkeen? Elämme seuraten sarjoja ja katsoen elokuvia, joissa sankarit ovat yli-inhimillisiä kykyjä omaavia mielikuvitusolentoja. Oma elämämme tuntuu kalpenevan niiden rinnalla ja unohdamme, että todellinen sankaruus punnitaan arjessa. Arjen sankaruus, lumous ja merkityksellisyys tulee tietoisesti nostaa keskiöön, antaa arvo näennäisen pienillekin jutuille. 

Helsingissä oli taannoin paha lumimyräkkä ja katsoin bussin ikkunan läpi äitejä ja isiä, jotka työnsivät hiki hatussa lastenrattaita läpi lumikinosten. Olisin mielelläni antanut heille jokaiselle Arjen Sankaruus- ja Urhoollisuusmitallin. Olen opetellut katsomaan myös Fenja- koiraani mystisenä villieläimenä. Koira on kyllä sopeutunut elämään kotieläimenä, mutta se on silti ennen kaikkea eläin. Fenja on jotain tyystin erilaista kuin minä, luontokappale, joka on valloittanut sohvan nurkan. Kotimme mysteeri, lumous ja merkitys saman turkin sisällä.

Komas Blogini otsikon kasitteitä avaava jakso ETSIJÄN ASENNE ilmestyy 6.3