Synnyin keskitalven kirkkauteen ja hankien kimalteeseen, keskipäivän auringon ollessa korkealla taivaalla. Vastasin sielunkutsuun tulla kokemaan kaikki inhimillinen.

Maailman kutsu

Minut tuotiin synnytyslaitokselta kotiin pieneen maalaiskylään kirkon naapuriin. Kirkonkellojen kumina, Salpausselän harjun mäntyjen tuoksu, äidin syli ja isäni laulamat iskelmät ovat kutsuneet minua asettumaan tähän maailmaan. Katse, joka ei koskaan poistunut kehtoni ääreltä oli koiran katse, siitä tuli minulle turvallisin katse maailmassa. Koira on sieluneläimeni, mystinen opas jonnekin alkukantaiseen olemisen muotoon, jota kannan sisälläni aina.

Perheen kutsu

Isä ja äiti olivat koko ajan töissä, kummatkin sodan merkitsemiä selviytyjiä. Olin perheen ainoa lapsi, koiran kasvattama varhaislapsuudessa, baarin kasvattama kouluiässä. Olimme yrittäjäperhe, uudessa talossamme oli liikehuoneet alakerrassa, yläkerrassa kotimme. Lapsityövoimasta ei silloin vielä puhuttu vaan koulun jälkeen riensin töihin. Olin kahdeksan kun aloin myydä baarissa. Asiakkaat ihmettelivät päässälaskutaitoani, olin nopea laskemaan, enkä tehnyt virheitä. Mitä saisi olla? Tekee 80 markkaa. Olkaa hyvä. Kiitos. Tervetuloa uudelleen.

Monet palat tarinastani ovat muiden kertomia, näistä on identiteettini muodostunut vaikka itse en niitä hetkiä muistaisikaan eläneeni. Muiden kertomasta on tullut osa omaa muistiani, omaa sisäistä tarinaani ollen yhtä totta kuin omatkin konkreettiset muistoni. Jotkut tarianani osat eivät tarvitse ulkopuolista kertojaa, kehoni kantaa niitä, se muistaa puolestani. Kehoni varaan jääneet muistot ovat haavoja, jotka eivät koskaan täysin parane, mutta tekevät minusta empaattisen parantajan. Tiedän miltä kipu tuntuu.

Elämänpolkuni kutsu

Myöhemmin elämässäni olen tullut risteyskohtiin, joissa on ollut vaikea tietää mihin edetä. Olen silloin joutunut pysähtymään ja kysymään: Kuka olen – Kuka etenee? Olen myös hakenut ammattiapua kun vastausta ei ole tullut tai se ei ole tyydyttänyt minua. Avun myötä olen kirkastanut tarinaani ja saanut uusia näkökulmia, uusia mahdollisuuksia jatkaa ja syventää tarinaani. 

Lopulta minusta itsestäni on tullut avun tarjoaja, ammattiauttaja, risteyskohtien asiantuntija, opettaja, ohjaaja ja terapeutti. Olen ymmärtänyt, että tietoinen mieleni ei ole aina vahvin valitsija elämässäni. Jostain syvältä kumpuaa voimia, joita en hallitse ja jotka vaativat pysähtymistä ja huomiota. Itseensä on vaikea ottaa etäisyyttä. Tarvitsemme toisen tarjoamaa peiliä, jotta näkisimme sokeat pisteemme. Tämän olen oppinut kantapään kautta ja se oppi on pelastanut minut, vetänyt kuiville kun olen ollut hukkumaisillani. Jokainen auttaja on ensin ollut autettava. Jokainen parantaja on haavoittunut parantaja.

Symbolisen ja syklisen kutsu

Tässä vaiheessa haavojani hoitaa eri asiat kuin nuorempana. Eri vaiheissa elämää kysymme eri kysymyksiä ja tarvitsemme erilaisia auttajia. Elämä on syklistä, se on kuin vuodenajat ja jokainen vaihe vie meitä lähemmäs omaa totuuttamme kunhan kuuntelemme vaiheiden viestejä. Itselleni tällä hetkellä auttavaa on tutkia elämääni arkkityyppien kautta. Jokainen elämä on sekä ainutlaatuinen että yleinen. Tämä yleinen osa elämäämme on arkkityyppistä. 

Olen itse äiti ja olen sitä tietyllä ainutlaatuisella tavalla, maailmassa on vain yksi kaltaiseni Tarja-äiti. Samalla toteutan tiettyä äidin arkkityyppiä, jota miljoonat äidit toteuttavat maailmassa. Kun nämä kaksi tapaa olla äiti yhdistyvät niin syntyy henkilökohtainen arkkityyppi. Olen lähtenyt myös pohtimaan muita henkilökohtaisia arkkityyppejäni ja löytänyt itseni ylittäviä malleja elää tätä elämääni juuri tässä iässä, tässä elämäntilanteessa.

Ne arkkityypit ja symbolit, jotka puhuttelevat minua voimakkaimmin kantavat myös koko tähänastista elämäntarinaani. Ne luovat punaisen langan tarianani sisälle. Oma tarinani ei ole ollut kevyt kertomus vaan se on sisältänyt paljon varjoja ja vaativia hetkiä. Kun saan tarinani kumppaniksi henkilökohtaisen arkkityypin niin myös synkät elämänvaiheet saavat merkityksen, josta voin ammentaa voimaa. 

Tietäjänaisen arkkityypin kutsu

Naisena ja ihmisenä olen astunut kolmanteen ikävaiheeseeni. Kutsun tätä Tietäjänaisten iäksi, sillä tämän arkkityypin haluan kutsua opastamaan itseäni nyt ja tuleviin vuosiin. Tämäkin ikä voi toteutua monenlla tavoin ja samalla se kantaa jokaiselle yhteisiä piirteitä. Minulla on vielä terveyttä ja intoa tehdä töitä vaikka ei enää täysipäiväisesti niin kuin ennen. Olen onnekas kun voin oman firmani Luovan Suunnan puitteissa tehdä juuri sitä mitä rakastan ja mikä on minulle sopivaa määrällisesti ja laadullisesti.

Alkuvuodesta tein itselleni Aarrekartan, johon kirjoitin muun muassa, että tämä on ihana ikä ja haluan olla hyvän elämän hoitaja. Siltä pohjalta teen asiakastyötä nyt. Tässä ihanassa Tietäjänaisen iässä haluan tutkia itse kunkin mahdollisuuksia löytää Oma Nimensä ja muuttaa sisäinen tarinansa niin, että se palvelee hyvää elämää. 

Terapeutin työ on verrattavissa salapoliisityöhön. Joku itselle tärkeä asia on asiakkaalta hukassa eikä se löydy omin avuin. Terapeutti on myös kätilö, joka auttaa asiakasta synnyttämään itsessään uusia puolia.

Älä arkaile lähteä hakemaan ammatti-apua, hyvän elämän salapoliisia tai kätilöä. Jos valintasi osuu minuun niin ole yhteydessä, sovitaan tapaaminen ja katsotaan millainen työskentely olisi sinulle parasta juuri nyt.